Onnellisuuden salaisuus

Mikä se on se onnellisuuden salaisuus.
En mä siihen vastausta osaa antaa.
Jokainen ihminen sen tietää itse kun sen saavuttaa.

Mun salaisuuteni piilee siinä että mä en ota kaikkea itseeni niin tiukasti.
Se että mä kokeilen elää sen tyyneysrukouksen mukaisesti.
Niinpä niin ... kuulostaa hienolle mutta ei ole aina niin helppoa toteuttaa.

Miten sitä pystyy elämään niinkuin "saarnaa"

Mulla on paha tapa ottaa kaikki itseeni. Mä stressaan ihan kaikesta. Vannon ikuista kostoa ja tulikiven katkua kaikille mulle pahaa tehneille. Mutta kun ei se asia ole niin. Eikä pitäisi olla. Monesti ne asiat ovat sellaisia että mä en voi niille mitään juuri sillä hetkellä. Mutta mä voin koittaa niille jotain tehdä aikaa myöden. Eikä ne asiat hoidu sillä että mä suunnittelen kolmatta maailmansotaa ja tunnen tuskan pienessä päässäni.

Tässä tapauksessa mun on pakko ottaa itseäni niskasta kiinni ja hieman ravistaa.
Ei mun puolesta mun elämääni voi kukaan elää eikä ne pahat asiat poistu mielestä eikä vierestä sillä että mä työnnän sen pääni sinne pensaaseen. Tässä tapauksessa hautaudun sänkyyn päiväksi ja vedän peitot pään yli toivoen että maailma lakkaisi pyörimästä akselinsa ympäri ja hengittäisi samaan tahtiin mun kanssani.

Eilisestä blogitekstistä täytyy sanoa että mä pysyn sanojeni takana mutta täytyy todeta että niitä ihania poikkeuksia olen sosiaalityöntekijöissä kyllä tavannut. Esimerkiksi edelliset työntekijät olivat oikeita helmiä ja ihania ihmisiä. Nimeltä mainitsematta tietätte keitä olette.

Nykyisin mulla on tapana analysoida tekemisiäni. Siis yritän purkaa sen pahan olon osiin ja yritän selvittää miksi mä tunnen niinkuin tunnen. Mä teen niin koska edellisessä elämässäni juoppona mä en osannut niin tehdä. Mun elämä pyöri sen viinan ehdoilla ja sen pullon ympärillä.

Se että mä jätän menemättä mulle sovittuihin menoihin kuten tässä tapauksessa olin poissa perjantain päihdekuntoutuksesta. Ja miksi no siksi että mun stressitaso nousi jälleen niin korkeaksi että mä en vaan voinut toimia. Tunsin kuin ympärilläni olisi ollut kahleet. Mä olin niin kiukuissani ja katkera että mä en osannut ajatella järkevästi. Ja tästä aiheutuu joka kerralla se että mun kroppa muuttaa sen pahan olon fyysiseksi kivuksi. Ja sitten selittelen itselleni että joo mä olen kipeä ja mun ei tartte mennä vaikka mieltä painaa ja on huono omatunto itse itselleni aiheutetusta mielipahasta, pahasta olosta ja fyysisestä kivusta.

Ei näin. Mä sanon nyt itselleni ja koska mun nykyelämä perustuu rehellisyyteen niin on aika ravistaa itseni hereille siitä pahan olon kierteestä. Koska tämä paha olo on itse aiheutettua niin vain minä voin sen asian muuttaa. Vain minä voin saattaa itseni jälleen oikealle raiteelle.

Näin on hyvä elää.