Juopon kootut selitykset

Ainahan niitä selityksiä on riittänyt

• Mä juon koska olen niin kipeä ... ei puhettakaan siitä miten kipeä olen sen jälkeen
• Koska meillä on joulu ... ja viina virtaa ja räkä poskella joululauluja
• Koska meillä on kesä ... Joka kesäinen varma kesänpilaamisoperaatio
• Koskapas meillä ei olisi juhannusta ... Ainahan sitä juhannussa on pakko juoda. Joulu kun on joka vuosi ja juhannus vaan kerran vuodessa
• Juon jotta mun pakko-oireet pysyy hallinnassa ... Mites olisi se että ne pahetuivat joka kerta juomisen  jälkeen ja taas juotiin jotta pakko oireet hellittäisi
• Juominen on hauskaa ... Niin ratkiriemukasta että meinasi henki lähteä
• Juominen laukaisee jännitystä ... no ihan varmasti joo, sitä on niin rento ettei puhe meinaa luistaa eikä kyllä jalatkaan tahdo taipua tai sitten taipuu liikaakin, sitä taipuu vallan makuuasentoon melkeen itsekseen
• Kun juon niin en ole sellainen hiljainen hissukka ... ei kun olen ärsyttävä kovaääninen puliakka
• Katsos vaan Karvisella on synttärit ... pakkohan sen kunniaksi on juoda
• Ai niin isällä olisi ollut synttärit jos olisi saanut elää ... montakohan kertaa tätäkin on juotu
• Katsos vaan äitillä on synttärit ... ja taas juodaan
• No hittolainen Tarja Halosellakin on synttärit ... Eikun viinaa kitusiin
• Mä en saa unta ... ja tämä sitten auttaakin. Sitä nukkuu niin hyvin että kuorsaus kuuluu miltei naapuriin

Mieleeni muistui eräskin itsenäisyyspäivä 2015.  Karvinen lähti Kankaanpäähän kuntoutukseen 10 päiväksi ja mullehan noi tuollaiset tilanteet tarkoittivat sitä että saan vapaasti juopotella niin paljon kuin sielu sietää. Ei ole kukaan naputtamassa eikä mäkättämässä.

Lasti viinaa ja tottahan mun oli juhlittava. Olihan se itsenäisyyspäivä meidän kihlapäivämme. Siinä taas yksi syy juomiseen. Ja Karvinen oli mennyt mieluummin Kankaanpäähän kuntoutukseen kuin vietti sitä itsenäisyyspäivää ja kihlapäivää mu kanssani. No mistähän moinen mahtoi sitten johtua. Ei mulle tuolloin tullut mieleenikään että mä saattaisin olla jokseenkin rasittava känniääliö, haiseva kammottava puliakka. Nyt mä vasta olen miettinyt että nuo kuntoutusmatkat mahtoivat olla todella hyviä reissuja Karviselle. Se että hän pääsi musta eroon edes joskus. Edes pieneksi hetkeksi. Ei tarttenut kuunnella mun kännistä riidanhaastamista eikä kestää sitä henkistä väkivaltaa. Mä olin kammottava ihminen.

Ja kuinkas mulle kävi sitten yhtenä yönä. Join viskiä niin että havahduin siinä sitten makkarin lattialta. Eikä aavistustakaan miten mä siihen olin päätynyt. Ei mitään muistikuvaa mistään sen jälkeen kun tietokoneen ääressä avasin pullon ja parit ekat viskit kitusiini kaadoin. Yritin ylös mutta en päässyt. Kroppa ei suostunut toimimaan. Ja jalat ei toimineet. Ja siitä sitten se alkoi se mun häiriköinti ...

Otin kl. 01.35 yhteyttä messengerillä facebookin ja pyysin yhdeltä tärkeältä ihmiseltä apua. Se teksti ei ole julkaisukelpoista. Muutama ihminen sen ehkä kerkesi nähdä tässä julkaistuna mutta ajattelin asiaa uudelleen ja en haluakkaan sitä tekstiä julkaista. En siksi että mä häpeäisin omia tekojani vaan suojellakseni siinä esiintyviä mulle rakkaita ihmisiä. He kun eivät ole syypäitä mun juomiseen ja ovat samalla lailla mun uhrejani kuin Karvinenkin. Enkä halua heille tuottaa mitään pahaa.

Olen miettinyt tuota tapausta paljonkin sen jälkeen kun raitistuin. Se on hyvä esimerkki siitä että ei tämän kännisen päässä ainakaan aivoja ollut. Mä nimittäin vaihdoin lattialla olemiseni syytä useasti tekstin aikana. Valehtelin ummet ja lammet. Sitä tyypillistä alkoholistin paskapuhetta. Ja sitten tää alkoholisti vielä kuvittelee että ne jonninjoutavat selitykset menevät vielä lävitse.

Tuon tapauksen olisi pitänyt herättää mutta ei. Mä jatkoin juomista.
Mutta tosiasia on se että enmä nähnyt itseäni alkoholistina. En mä tajunnut että mussa oli mitään vikaa. Se vika oli aina muissa. Aina löytyi syy juoda.

Olen hyvilläni että löysin tuon kännimesettämisen koska haluan säästää sen esimerkkinä siitä mihin mä en koskaan halua palata. Mulla ei ole syytä enää juoda. On aika olla rehellinen itselle ja lähipiirille. On aika olla rehellinen elämälle ja maailmalle. Olen lakaissut häpeänpölyn harteiltani ja elämästäni. Näin on hyvä olla. Näin on hyvä elää.
RAITTIINA!