Olenko nisti?

Tänään aamu alkoi todella paskamaisesti. Nimittäin viime yö meni kipujen kanssa tapellessa ja ihme kyllä mua vaivasi aivan järjetön palelu. Mä mietin ja mietin että miksi ihmeessä mua palelee niin kamalasti. Makkarissa oli 24,7 astetta lämmintä. Mulla oli 2 villasukat, 2 verkkarit, teepaita ja 2 villapaitaa. Makasin 3 täkin alla ja silti hytisin ja tärisin vilusta. Siis mitä ihmettä tämä nyt on.

No sitten se helvetti pamahti mun päähäni että mitä erikoista nyt on sitten sattunut. No ei muuta kummempaa kun mun kipulaastari lähti lauantaina selästä irti. Oli enää kulmasta kiinni ja kuivunut koko laastari niin repäsin koko laastarin pois. Viime yönä ne vieroitusoireet mitä todennäköisimmin saavutti mut.

Näin mä päättelin. Ensin tuli mieleen että ei helvetti mä en voi tästä kertoa kenellekkään. Mun pitää salata se. Sitten mä ajattelin että miksi ihmeessä. Entinen juoppo olisi toiminut niin ei tämä nykyinen raitis ja rehellinen nainen. Soitin meidän Oikeahetken päivystysnumeroon saadakseni asian pois mieltä vaivaamasta. Mua aina helpottaa se että mä puhun asiasta tai sitten kirjoitan ja olemalla rehellinen itselleni ja muita kohtaan mä selviydyn raittiilla polulla ja siten pidän huolta itsestäni.

Mulla on tällä hetkellä 10mg Norspan joka on melkoinen huumepommi. Mä tiedän sen aiheuttavan riippuvuutta ja nyt se tuli todistettua. Siitä varmaan johtui eilinenkin paskamainen olotila. Olo oli tänäänkin kuin olisin maantiejyrän alle jäänyt. Paleli aivan järjettömästi ja tärisytti. Aamulla teki vaikeuksia päästä siltä tärinältäni rollaattorin avulla vessaan. Mä sain vahvistuksen teorialleni kun soitin meidän päivystysnumeroon. Siksihän se on olemassa. Että mitä luultavimmin oireet johtuivat siitä.

Mä todellakin pelästyin koska mä haluan olla 100% päihteetön ja mä en tällä hetkellä ole.
Nyt on todellakin aika tehdä jotakin. Mulla on joulukuussa lääkäri ja pyydän pienentämään sitä 5 mg koska mua kammottaa se asia että se huumepaska on tuolla selässäni. Ensivuoden alusta on aika sitten luopua lääkkeistä pikkuhiljaa kokonaan. Mä olen valmis siihen.

Jos mä olisin ollut vähänkin rohkeampi niin olisin kieltäytynyt siitä laastarista kokonaan tänään. Palelu ja täryytys olisivat kestäneet jonkin aikaa. Mutta mulla oli niin kammottava olo että musta ei vain ollut siihen ja annoin aamuhoitajan käynnillään kiinnittää uuden laastarin iholleni. Mietin nyt tässä että olenko mä raukkis kun en lopettanut vaikka mä nyt tiedän olevani riippuvainen. Mun elimistö on naimisissa sen helvetin Norspanin kanssa ja tottunut sen läsnäoloon kun vuoden sen kanssa olen elänyt. Onko se nyt mikään ihme. Mutta mä olen hyvilläni että nyt mä en ainakaan koskaan enää pidä sitä hemmetin Norspania mitenkään pikkujuttuna enkä todellakaan vähättele sen aiheuttamaa riippuvuutta. Mä olen riippuvainen siitä. Se on tosiasia ja nyt on alettava jotakin tekemään sen asian eteen. Karvinen nimittäin meinasi yöllä soittaa ambulanssin kun mä palelin niin järjettömästi. Lupasin että aamulla soitetaan jos tää ei mene ohi. Nyt kun tuo uusi laastari on ollut iholla 6 tuntia. Ne saakelin oireet paleluineen ja tärinöineen ovat poissa. Eli tämähän on aivan selvä tapaus.

Tämä oli hyvä herätys tähän riippuvaisen ihmisen elämään.
Ja tämä kokemus saa mut haluamaan luopumaan siitä hemmetin huumepaskasta kokonaan.
Mä alotan sen vähentämisen joulukuussa. Ja ettei asia jäisi siihen olen asiasta puhunut jo kotisairaanhoidolle ja nyt mä tästä kirjoitan ja siksi soitin myös meidän päivystyspuhelimeen. Juuri siksi että kun asia on tiedossa niin mä en voi enkä kehtaa siitä pienentämisestä ja luopumisesta perääntyä. Mä olen päätökseni tehnyt ja aion myös sen mukaan elää.