Unelmoitteko?
Miten ihanaa onkaan laittaa silmät kiinni ja antaa haaveiden viedä.
Sillä se mielikuvaunelmointi ja haaveilu on ilmaista ja saa ainakin mut hyvälle mielelle.
Miten ihanaa olisi vielä kerran elämässä heittäytyä pehmeään valkoiseen puuterilumeen selälleen ja tehdä lumienkeleitä. Tiedättehän? Lapsena noita lumienkeleitä oli hauskaa talvella tehdä. Heilutti hangessa käsiä ja jalkoja ja nousi varovasti ylös niin syntynyt kuva näytti aivan enkelille. Tällä hetkellä tilanne on se että mä en ehkä pääsisi sieltä hangesta ylös. Mutta ei se estä mua haaveilemasta. Ne haaveet kun on ilmaisia ja saa ainakin mut hyvälle mielelle. Tuokin haave on suhteellisen realistisesti toteutettavissa. Miksipäs ei joku päivä. Hemmetti vielä mä sen joku päivä teen. Antaa ihmisten katsella ja ihmetellä että mitä ihmettä tuo akka oikein touhuaa.
Karvinen haaveilee amerikan autoista. Sellaisista jenkkirasseista. Hän katselee tablettivehkeellään usein iltaisin niitä jenkkiautojaan nettiautosta tai muista paikoista. Kasvoillaan onnellisen haaveileva ilme. Haaveilee sellaisen omistamisesta. Usein hän laittaa mullekkin niitä katseltavaksi. Laittaa viestejä sähköpostiin, linkkejä avattavaksi pienten viestien kera. Tästä Karviselle kaara, Makee kesäpeli, tästä jenkkirassi, murulle oma jenkki. Ne viestit ovat kuin pieniä rakkauskirjeitä. Ei se haittaa vaikkei mua jenkkiautot ole koskaan kiinnostaneet. Olen alkanut pitää niistä koska Karviselle ne ovat tärkeitä. Ei sillä väliä vaikkei se haave koskaan toteutuisi. Tärkeintä on se unelmointi ja haaveilu. Niin kauan kun se tekee hyvälle mielelle ja onnelliseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti