Tuosta perjantaisesta tapaamisesta on tullut mukava jokaviikkoinen tapahtuma jota oikein odottaa,
Alku meinasi hieman tökkiä kun mun nimittäin piti vetäjälle ilmoittaa että tulemme Karvisen kanssa myöhässä koska taksi ilmoitti myöhästyvänsä. Mä kuljen vielä pyörätuolilla ja matkaamiseen tarvitsen invataksin apua. Sain kuitenkin luvan tulla myöhässäkin.
Oli taas niin ihana tavata nuo kanssa rinkiläiset. Olivat jo aloittaneet mutta ehdimme hyvin ensimmäisen tekstin käsittelyyn. Ainoa mikä harmitti oli se että myöhästyimme niistä ihanista alkuhalailuista. Se kun on meillä tapana tuolla ringissä. Se että halaamme kun tapaamme. Tuosta halaamisesta on tullut erittäin tärkeää.
Mä pelkään kipuja. Ne kivut olivat miltei sietämättömät oikeassa lonkassa ja oikeassa polvessa. Mutta mä olin silloin juoppo. Mä pistelin menemään kipulääkkeitä ja viinaa päälle. Ei kovinkaan onnistunut yhdistelmä. Mä selittelin sen niin että mun on pakko juoda voidakseni turruttaa sillä ne kivut. Mulle ei tullut mieleenikään että ne kivut voisivat selittyä sillä juomisella. Niinpä niin, mun elämä oli selittelyä selittelyn päälle. Niitä iänikuisia selittelyjä miksi mulla on oikeus juoda. Ei mulle todellakaan kertaakaan tullut mieli lopettaa juomista ja hankkia kipuihin apua. Tai kokeilla että olenko mä vielä kipeä kun olen raittiina.
Tällä hetkellä tilanne on se että mulla on vahva kipulääkitys. Sitä osasto aikana lisättiin niin paljon että en ollut enää kipeä. Nyt on tullut aika vähentää. Mua hirvittää se lääkkeiden määrä mitä joudun syömään. Jokusen verran on jo pudotettu lääkitystä. Mutta joulukuussa tapaan lääkärini ja pohdimme lääkkeiden vähentämistä ja pikkuhiljaa niistä luopumista ensi vuoden alusta.
Mä pelkään niitä kipuja. Mä pelkään niin kamalasti.
Mä kerroin asiasta ringissä eilen illalla.
Yksi ystävä sanoi niin voimakkaan jutun ja mulle syntyi oikein kunnon ahaa ja WAU efekti. Hän nimittäin sanoi että sä et ole koskaan ollut raittiina että nyt raitistuttuasi aivan varmasti kestät kipua paljon paremmin kuin juoppona.
Siis WAU mikä ajatus. Näinhän se on todellakin.
Mua ei pelota enää yhtään. Itseasiassa odotan joulukuuta innolla. Sillä kuten kuntoutukseen kuuluu se on päihteetöntä kuntoutusta ja mä haluan olla täysin 100% päihteetön ja se turhien lääkkeiden syönti saa loppua.
Näin mä olen päättänyt.
Katsotaan missä se kipukynnys nyt on kun olen raitis.
Kiitos rakkaat ystävät.
Kiitos että annatte voimaa ja lämpöä.
Kiitos että annatte ystävyyttä ja tukea.
Kiitos että saan istua kanssanne joka perjantai siinä samassa ringissä.
Näiden ahaa elämysten ja wau efektien myötä on kivaa jatkaa elämää. Ilman pelkoja ja kohta ilman lääkkeitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti