No mikä?
Sepäs siinä kun en jälleenkään tiedä syytä siihen!
Joka hemmetin marraskuu tää sama olotila.
Otin nyt sitten tämän blogin eteeni ja päätin kirjoittaa pahan olon pois. Ehkä tämä auttaa.
Ainakin se puhuminen asioista aina auttaa.
Mutta yhä siltikin on sellainen olo että tää ahdistus ei ole niin paha kun juoppo aikoina. Mähän vaan pidin hauskaa. Viinasta tuli hyvä olo. Siis tuliko? Ei tullut. Usein mulla viimeistään viidentenä juopottelupäivänä iski se itkukohtaus. Itku ja marina ja vollotus. Jolle ei tahtonut loppua tulla. Sitten mä vietinkin seuraavat 2 päivää sängyssä.
Mä pidin hauskaa 30 vuotta. Niin hauskaa että meinasi loppujen lopuksi henki mennä.
Eli kannattiko? Ei todellakaan mutta kun mä en tiennyt syytä miksi mä join. Mä en tiennyt mistä hakea apua. Mä en muuta osannut kun juoda. Mä pakenin vuosiksi siihen alkoholiin. Mulla oli aina se mahdollistaja joka mahdollisti sen juomisen. Entisen elämäni parisuhteessa meillä oli riitaa mun juomisesta. Sitä oli paljon. Kai hän rakasti mua omalla tavallaan. Usein hän piti mykkäkoulua kun mä join. Mun juomiseni ahdisti häntä. Nyt mä vasta sen ymmärrän. Karvinen ei sitten sanonut oikeastaan mitään. Usein näin pettymyksen hänen kasvoiltaan kun taas meni suunnitelmat pilalle mun juomiseni takia. Hän alistui hiljaa ja haki sitä viinaa mulle. Karvinen on kiltti ja hellä mies. Ei hän halunnut riitaa.
Mä en vaan ymmärtänyt olevani sairas ihminen. Eikä ymmärtänyt entisen elämäni Jake eikä varsinkaan Karvinen. Mä ajattelin että mä olen epäonnistunut luomus jonka ei olisi koskaan pitänyt edes syntyä. Kaikki olisivat paljon onnellisempia kun mua ei olisi.
Joskus nuo samat ajatukset meinaavat vallata mun pääni. Ne alkavat kiertää kehää ja mä aloitan usein sen saman virren .... mä olen huono ihminen, huonoista huonoin, kelvoton tyhmä paska ...Mutta ne ajatukset on tänä päivänä helpompi lakaista syrjään koska nyt mä tiedän että mä en ole yhtään sen huonompi ihminen kuin kukaan mukaan. En kelvoton enkä varsinkaan tyhmä. Ei mun alkoholismini tee musta hyödyntöntä ääliötä kuten mun ylipainonikaan ei tee musta tyhmää.
Meinasin kirjoittaa että mussa ei ole muuta vikaa kuin se alkoholismi. Se ei ensinnäkään ole vika. Ei se tee musta viallista. Se on vain merkki siitä että mä olen ihminen, sairas ihminen. Sairaat tarvitsevat hoitoa. Mä olen sairas loppuelämäni. Mutta nyt mä osaan hoitaa sairauttani. Olen saanut oikeat työkalut. Olen herännyt 30 vuotisesta painajaisunestani. Olen alkanut hoitaa itseäni ja hoidan itseäni joka päivä pysyäkseni raittiina.
Tiesittekö että alkoholisti sairastuttaa läheisensäkin.
Karvinen on sairastunut läheisriippuvaisuuteen.
Minä alkoholistina olen sairastuttanut hänetkin.
On aika Karvisenkin alkaa hoitaa itseään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti